Lincoln Child - Uusi Atlantis

Lincoln Child - Uusi Atlantis (alk. Deep Storm, 2007)

Gummerus, 2008, s. 506

Lähtö Meksikoon alkaa lähestyä jo kovaa vauhtia, mistä johtuen olen yrittänyt lisätä omalta osaltani suomenkielisten kirjojen lukemista. Edessä olevan vuoden aikana kirjallisuutta tulee todennäköisesti  luettua lähinnä espanjaksi ja englanniksi, joten ajattelin nyt jättää niiden kieliset kirjat sivuun ja keskittyä lukemaan omalta TBR-listalta näitä suomenkielisiä kirjoja. Ensimmäisenä vuorossa viimeisen koeviikon lähestyessä loppuaan oli Lincoln Childin Uusi Atlantis, joka onkin ehtinyt viettämään hyllyssä jo tovin. Lincoln Child on hitaasti noussut omiin suosikki kirjailijoihini Pendergast-trillerisarjan ansiosta, joten lähdin lukemaan tätä kirjaa suurella mielenkiinnolla.

Childin yksin kirjoittama sarja Jeremy Logan lähtee käyntiin Pohjois-Atlantilla, jonne sijoitetulla öljynporaus lautalla alkaa tapahtua, kun maankuoren alla havaitaan selittämätön säteilyä lähettävä tunnistettamattomissa oleva rakelnelma. Kaivaukset kohti maankuorta saadaan nopeasti käyntiin ja öljynporauslautan alle merenpohjaan sijoitetaan valtaisa tutkimuskeskus. Kaikki ei kuitenkaan suju täysin suunnitelmien mukaan, jolloin tohtori Crane kutsutaan paikalle suorittamaan salaista tehtävää, josta tohtorilla itselläkään ole käsitystä.

Uusi Atlantis edustaa kaikkea sitä, josta Child on kirjailijana tunnettu. Kirja koostuu scifistä, jännityksestä, paranormaaliisuudesta sekä vivahduksesta kauhua. Kaikki piirteet kulkevat käsi kädessä ja niiden avulla Child on onnistunut täysin lukijan mukaansa tempaavan teoksen, jota vain ei voi laskea käsistään. Itse tieteistä kiinnostuneena nautin kirjoista, joissa on sen peruskauran lisäksi syvemmälle meneviä tieteellisiä faktoja sekä sovelluksia. Uudessa Atlantiksessa esille nousivat ainakin Higgsin bosonit, erilaiset aaltoliikkeet sekä antimateria. Itse tykkäsin kovasti siitä, miten koko tarina rakentuu tieteellisen löydön ympärille niin, että mukana on myös niitä niin kutsuttuja "nörttiosuuksia", joiden aikana lukija saattaa oman tietämyksensä rajoissa joko tietää mistä on kysymys tai juosta siltä istumalta wikipedian ihmeelliseen maailmaan tutkimaan aihetta lisää.

Mikäli kaipaat syviä henkilöhahmoja, joihin samaistuminen on helppoa, ei Childin kirjat välttämättä sovi silloin parhaiten. Toki kirjan päähenkilöt tulevat tutuiksi ja heidän pääluonteenpiirteensä oppii tuntemaan nopeasti, mutta jostain on kuitenkin karsittava vastaavanlaisia tieteellisiätrillereitä kirjoittaessa ja Childin tapauksessa pienoisen karsinnan kohteeksi joutuvat juuri henkilöhahmot. Itseäni tämä ei ollenkaan haitannut enkä nähnyt tämän muuttavan lukukokemusta. Ehkä olisi ollut kiva saada joistain henkilöistä enemmän taustatietoa, mutta toisaalta en nää sitä välttämättömänä.

Itse tykkäsin kirjasta todella paljon ja lukaisinkin lähes kaimmi 506 sivua yhdeltä istumalta. Seuraavana sarjassa on vuorossa Sulamispiste, jonka onneksi lainasin samaan aikaan ensinmäisen osan kanssa. Annan vahvat suositukset tälle kirjalle ja kehotan kaikkia trillereiden ystäviä tutustumaan Childin tuotantoon edes jossain vaiheessa, joko Jeremy Logan -sarjan taikka sitten Douglas Prestonin kanssa yhteistyössä kirjoitetun Pendergast-sarjan parissa!