Becky Albertalli - Minä, Simon, Homo Sapiens

Becky Albertalli - Minä, Simon, Homo Sapiens

2017, Otava

Suomentanut Lotta Sonninen

En edes tiedä milloin itse tajusin. Siihen tarvittiin monta pientä juttua. Kerran näin outoa unta Daniel Radcliffesta. Ja yläasteella olin ihan hulluna Passion Pitiin, ja kesti hetken ennen kuin tajusin ettei kyse tosiaankaan ollut niiden musiikista. (luku 2)

Päätin hypätä hetkeksi ulos mukavuusalueeltani ja lukea jotain, joka on mahdollisimman kaukana niistä aiheista, joiden parissa yleensä iltani sekä huomattavan suuren osan päivistäni vietän. Ei murhia, psykologisia trillereitä, lääketiedettä eikä mitään, mikä liittyy rikoksiin taikka niiden selvittämiseen. Mielestäni onnistuin tässä tehtävässä aika hyvin löytäessäni Becky Albertallin Minä, Simon, Homo Sapiens -kirjan Satakirjastojen e-kirjojen valikoimasta. 

Kirjassa 16-vuotias Simon juttelee nimimerkkinsä turvin sähköpostin välityksellä Bluen kanssa. Pojat käyvät samaa koulua, mutta eivät kuitenkaan tiedä toisiensa todellista identiteettiä. Heitä yhdistää myös se, että molemmat ovat edelleen omissa kaapeissaan kamppailemassa seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvien kysymyksien kanssa.

Kirjoittaessaan Bluelle Simon tuntee voivansa kertoa tälle kaikki ne murheet ja huolet, joita hän ei vielä ole valmis jakamaan läheistensä kanssa. Kaikki kuitenkin menee enemmän ja vähemmän sekaisin, kun Simon unohtaa kirjautua ulos sähköpostistaan kirjaston tietokoneella ja poikien väliset sähköpostit joutuvat Simonin luokkakaverin Martinin haltuun.

Ensimmäinen asia jonka haluan kirjasta mainita, on sen juonen eteneminen sekä muut henkilöt. Tarina ei nimittäin pyörinyt pelkästään näiden sähköpostien ympärillä, vaan mukana oli otteita Simonin tavallisesta arjesta tämän viettäessä aikaa niin koulussa, kavereiden kanssa kuin kotona perheen seurassa. Simonilla oli kavereita, joista jokaisella oli hieman erilainen suhde hänen kanssaan. Nickin Simon oli tuntenut pienestä pitäen, Leahin myös erittäin pitkään, ja nyt mukaan kuvioihin tulee myös Abby.

Teemoja kirjassa oli mielestäni useampi, joista päällimmäisenä esille nousi seksuaalivähemmistöt sekä omalla tavallaan salailu, ja sen vaikutukset läheisiin sekä ympärillä oleviin. Keskeisin aihe oli juuri Simonin ongelmat homona, kaapista ulos tuleminen niin kavereille kuin perheelle. Albertalli onnistui kirjoittamaan todella hyvin sekä mielekkäästi Simonin pohdinnoista, joka yllätti kirjassa. Mukana oli myös paljon ei välttämättä salaisuuksia, mutta kuitenkin asioita, joita Simon ei kaikille kavereilleen kertonut, jotka johtivat lyhyisiin selkkauksiin ystävysten välillä.

Myös Bluen ja Simonin välistä kirjeenvaihtoa oli mukava lukea. Viestit eivät pelkästään olleet hauskoja ja kevyitä, vaan oikeasti koskettavia sekä välillä jopa vakavan sävyisiä. Pojat keskustelivat lähes kaikesta maan ja taivaan välillä, vaikka eivät tunteneetkaan toisiaan muuten kuin viestien välityksellä. Näitä viestejä lukiessa lukijakin pystyi ymmärtämään, miksi Simon oli niin ihastunut Blueen ja toisin päin. 

Pikku hiljaa Simon halusi epätoivoisesti tietää kuka Blue oikeasti oli, vaikka jälkimmäinen ei vielä ollut siihen valmis. Tarina oli jotenkin suloinen, kun sitä tarkemmin ajattelee. Kaksi samanikäistä poikaa aloittaa kaveripohjalta juttelemisen viestien välityksellä, ja loppujen lopuksi ihastuvat toisiinsa.Kirjana tämä oli juuri sellainen, jonka lukemista olisin voinut jatkaa vielä pidemmälle, mutta sivut vain yht'äkkiä loppuivat kesken.

Jos joku kaipaa vaihteeksi kevyempää, mutta kuitenkin merkityksellistä lukemista, on Minä, Simon, Homo Sapiens juuri sopivaa luettavaa. Oletko lukenut tämän kirjan? Mitä mieltä olit?

Haasteet:

Popsugar Reading Challenge, 12. A book with and LGBTQ+ protagonist