Ben Alderson - Cloaked in Shadow, suomenkielinen arvostelu

Ben Alderson - Cloaked in Shadow

2017, Oftomes Publishing

If it wasn’t for Mam’s worried mutterings that echoed through my mind, I might have risked using it. It might even help pass the time. But as my mind toyed with the idea, I could almost feel her like a ghost leaning into my ear, Keep it hidden, Zacriah; don’t let it out. (The Dragori Series Book 1, Kindle Locations 126). 

Viime viikolla pääsin vihdoin lukemaan Ben Aldersonin kirjan Cloaked in Shadow. Olen jo useampien vuosien ajan seurannut Aldersonia Youtuben sekä Instagramin puolella. Hän on puhunut videoillaan kirjastaan jo pitkään, ja voin sanoa, että itseäni otti suunnattomasti päähän, kun en heti tätä kirjaa päässyt lukemaan. Tämä johtui täysin siitä, etten jostain syystä saanut Kindleä toimimaan koneellani.

Onneksi sain vihdoin ja viimeinen mahdollisuuden lukea tämän. Tämän luki muutamassa tunnissa, joka johtui täysin juonesta. Se oli niin koukuttava etten alkuun päästyäni pystynyt enää lopettamaan lukemista. Sen tiedän, että oma unirytmini ainakin kiittää näin jälkeenpäin.

Tarina alkaa siitä, kun kirjan päähenkilö Zacriah lähetetään Thessolinan pääkaupunkiin, jossa hänet pakotetaan kuningas Daliorin muodonmuuttajien legioonaan. Hän joutuu asumaan samassa makuusalissa Petrerin kanssa, pojan joka kerran särki hänen sydämensä.

Kun juoni alkaa edetä, joutuu Zacriah isoihin ongelmiin heti ensimmäisenä muodonmuuttajien harjoituspäivänä. Hän päätyy tapaamaan Thessolinan prinssi, kultasilmäisen Hadrianin. Ensi tapaamisen jälkeen heidän välinen suhde lähteen pikkuhiljaa kehittymään usein sattumien sekä tapahtumien summana.

Cloaked in Shadow on young adult -kirja, jonka takia se sisältää vähän kaikkea, niin romanssia, fantasiaa, petoksia kuin valehtelua. Itse en yleensä ya-kirjoja lue, koska ne eivät vain ole tyyliltään itselleni mieluisia. Niissä ya-kirjoissa mitä olen tähän mennessä lukenut, on ollut todella paljon ylimääräistä mässäilyä juuri parisuhteiden kannalta, joka menee usein aivan yli, ja muuttuu kiinnostavasta pikemminkin ärsyttäväksi.

Alderson oli kuitenkin onnistunut sisällyttämään tarinaansa juuri sopivasti kaikkea, eikä mitään liikaa. Pidin myös juonen salaperäisyydestä, joka piti huolen siitä, ettei tapahtumat olleet ennalta arvattavissa. Omalla tavallaan tarina oli myös kovin uniikki, en ole vastaavaan aiemmin törmännyt.

Suosittelen tämän lukemista kaikille niille, jotka ya-kirjoista tai fantasiasta tykkää. Uskaltaisin myös sanoa, että tämä sopisi hyväksi vaihteluksi myös niille, jotka ovat yhtä uskoutuneita omalle genrelleen kuin minä. Harvoin luen mitään muuta kuin dekkareita ja trillereitä, jonka takia tämä olikin hyvää vaihtelua. Toistaiseksi tästä ei kuitenkaan ole olemassa suomennettua versiota, mutta kirjan pystyy Amazonista hankkimaan Kindleen tai ihan fyysisenä kopiona, mikäli joku tämän haluaa lukea.Onneksi en joutunut pettymään tämän suhteen, ja teoksen inspiroimana saatan jatkossakin lukea ya-kirjoja.

Oletko jo lukenut kyseisen kirjan? Mitä mieltä olit?