Robin Cook - Kantasolu
Robin Cook - Kantasolu
2010, Gummerus
Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen
Tohtori
Anteeksi että häiritsen, mutta minua on uhkailtu, ellen tee niin. Satun tietämään, että eräät hirveän ikävät henkilöt haluavat teidän lakkaavan tutkimasta metroasemmalla sattunutta aasialaisen miehen luonnollista kuolemaa. (s.187, Kantasolu)
Robin Cookin kirjaa Kantasolu voi varmasti luvan kanssa sanoa lääketieteelliseksi trilleriksi, jonka tiivis ja nopeatempoinen juoni tempaisee lukijan mukaansa niin mafian, kuolinsyyntutkijoiden sekä kantasoluteknologian parissa työskentelevien maailmaan.
Kaikki alkaa siitä, kun Japanin pahamainen, New Yorkin mafiaa muistuttava, yakuza sekä itse New Yorkin mafia sekaantuvat kantasolututkimuksen patenttikiistaan, jossa ruumiilta ei voida välttyä. Mukana on myös kuolinsyyntutkija Laurie Montogromery-Stapleton, joka on juuri palannut äitiyslomalta töihin, ja saa ensimmäisen tapauksensa, tunnistamattoman aasialaisen miehen ruumiin, jonka kuolema vaikuttaa niin luonnolliselta kuin vain suinkin mahdollista.
Kirja kerrotaan usean henkilön näkökulmasta, jolloin lukija pääsee seuraamaan tapahtumia myös rikollisten silmin. Läpi kirjan seurataan Laurie Montogromery-Stapletonin lisäksi esimerkiksi Benjamin Coreyn, Brennanin ja Carlon näkökulmia, joista kaksi jälkimmäistä työskentelevät rikollisjärjestön leivissä. Cook onnistui tässä kerrontatyyliissä erittäin hyvin eikä näkökulman vaihtuminen ainakaan omasta mielestän häirinnyt juonta tai tehnyt kirjasta yhtään sen vaikeampaa luettavaa. Useat henkilöt toivat juoneen ennemminkin syvyyttä sekä värikkyyttä, joka lisäsi omaa mielenkiintoani kirjaa kohtaan.
Luin Kantasolun osana tämän viikon superlukumaratonia enkä odottanut teokselta kovinkaan paljoa, löysinhän sen kirjamessuilta 2€-laatikosta. Alussa lukeminen takkuili todella paljon lähinnä sen takia, että informaatiota Japanin yakuzasta sekä käynnissä olevasta kantasolupatenttikiistasta tulvi sisään ovista sekä ikkunoista. Tämä valtava tietovyöry onneksi kesti vain noin 50 sivua, jonka jälkeen kerronta rauhoittui ja tapahtumia saattoi jälleen seurata leppoisasti sivusta.
Pääsääntöisesti juonen tapahtumat sijoittuivat lyhyellä aikavälille, 24.3-28.3.2010, jonka takia eteneminen oli nopeaa. Pidin kuitenkin kovasti Cookin yksityiskohtaisesta kerronnasta, jonka avulla tapahtumat oli helppo hahmottaa mielessä. Olen huomannut, että nautin huomattavasti enemmän sellaisista kirjoista, joissa kuvailun kanssa mennään välillä jopa hieman yli äyräiden.
Päähenkilöinä sai kunnian toimia jo yllä mainittu Laurie Montogromery-Stapleton, iPS USA:n perustaja ja toimitusjohtaja tri Benjamin Corey, japanilainen tutkija Satoshi Machita sekä eräät niin New Yorkin mafian kuin Japanin yakuzan jäsenet pomoineen. Kirjan henkilökirjo oli runsas ja voisin sanoa, että jokaisesta henkilöstä muodostui niin sanottu tietokansio kirjan edetessä, koska pieniä yksityiskohtia heistä tarjoutui vähän väliä muun tekstin joukosta.
En sano, etteikö kirja olisi ollut välillä hieman hämmentä tai hankalasti seurattava, mutta siitä huolimatta nautin tämän lukemisesta. Lääketieteelliset trillerit kiinnostavat itseäni juuri sen takia, että niiden aiheet ovat yleensä sellaisia, joihin ei välttämättä usein muualla törmää. Suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa niille, jotka lukevat mielellään paljon yksityiskohtia sekä kuvailua sisältäviä tai nopeatempoisia kirjoja. Minut Robin Cook ainakin sai täysin kirjan pauloihinsa siinä vaiheessa, kun juoni potkaisi kunnolla käyntiin. Tämän kirjan innoittamana tulen varmasti jatkossakin lukemaan Cookin kirjoja.
Oletko lukenut tämän tai muita Robin Cookin kirjoja? Ovatko ne olleet mielestäsi hyviä, vaiko täysiä huteja?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!