Leif GW Persson - Edunsaajat


Leif GW Persson - Edunsaajat
2012 (alkuperäinen julkaisuvuosi 1979), Otava
Suomentanut Kari V. Koski


Palataan ajassa taaksepäin melkein 40 vuotta. Millaista rikostutkinnan laatu oli silloin? Miten kaikki eteni? Ja ennen kaikkea, miten saada murhaaja kiinni? Vuonna 1979 julkaistu Leif GW Perssonin kirjoittama Edunsaajat vastaa tähän kaikkeen. Tästä parempaa poliisityön kuvausta saa etsiä, ja urakalla.

Eletään vuotta 1978. Puolalaissyntyinen prostituoitu on juuri murhattu asuntoonsa Tukholmassa. Poliisitutkinta laitetaan välittömästi käyntiin. Myöhemmin paljastuu, ettei murhalla ole yhteyksiä vain paikalliseen bordellikuninkaaseen vaan myös Tukholman laittomaan asuntokauppaan.

Edunsaajat eroaa tavallisesta rikosromaanin tyylistä, johon varmasti jokainen on joskus törmännyt. Tästä teoksesta oli taidokkaasti jätetty kaikki ylimääräinen draama pois, jotta huomio kiinnittyisi vain ja ainoastaan poliisityöhön. Siihen, miten kaikki toimi.

Itse pidin tämän tyyppisestä kerronnasta. Vaikka Edunsaajat ei olekaan yksi ajankohtaisimmista teoksista, vastasi se hyvin pohjarakenteeltaan nykypäivän rikostutkintaa kaikkine ykistyiskohtineen. Mielestäni erittäin mielenkiintoista oli se, ettei kirjan alussa pystynyt itse tekstistä päättelemään, millä vuosikymmenellä oltiin. Todennäköisesti olisin hyvin pitkälle luullut, että kyseessä oli esimerkiksi 2000-luvun alku. Lähinnä siksi, koska viittaukset tapahtumien aikaan olivat hyvin vähäisiä.

Termistöltään teksti oli sujuvaa. Tällä kertaa myöskään jatkuvat kriminologiset ilmaisut eivät haitanneet tekstin sujuvuutta. Persson osasi kirjoitustyylillään luoda sujuvan tarinan, joka eteni tahdikkaasti eteenpäin. En tiedä olenko ainoa vastaavasta kirjallisuudesta nauttiva. Oli mielenkiintoista lukea tutkinnasta vaihe vaiheelta sekä saada parempi yleiskäsitys tutkinnan etenemisestä. 

Persson ei jättänyt yhtään kiveä kääntämättä kuvaillessaan, millaista poliisityö tutkinnan parissa oli ollut. Huomaamatta ei jätetty turhia todisteita, satoja tunteja kuulusteluja eikä myöskään tutkinnan tuottamia tuhansia sivuja paperityötä.

Vaikka kirja keskittyikin pääsääntöisesti tutkintaan, ei hahmoja jätetty täysin huomiotta. Tutkinnan niin kutsuttuun ydinryhmään kuului vähemmän poliiseja kuin yleensä, jonka epäiltiin johtuvan uhrin ammatista. Eniten seurattiin Lewiniä, Melanderia, Dahlgreniä sekä Anderssonia, joista jokaisella oli oma tärkeä roolinsa tutkinnan ratkaisussa.

Edunsaajat on teos, joka ei mielestäni ansaitse viittä tähteä, mutta ei siitä huolimatta ansaitse jäädä huomaamatta. Se erottuu edukseen massasta Perssonin idealla keskittyä lähes ainoastaan tutkintaa sekä jättää pois kaikki ylimääräinen. Erilainen ote rikostutkintaan, joka vie lukijan keskelle murhatutkintaa. Tämän takia suosittelenkin ehdottomasti teoksen lukemista niille, jotka viihtyvät rikoskirjallisuuden parissa. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dylan Geick - Early Works

Leslie J. Nicholls - This Disunited Kingdom

J.M. Ilves - Viiden sormen harjoitus