Samuel Bjork - minä matkustan yksin


Samuel Bjørk - minä matkustan yksin
2016, Otava
Suomentanut Päivi Kivelä

Hän kuuli sanan: "Öitä". Sitten kaikki pimeni.

Yksi tämän kuukauden TBR-listalla olevista kirjoista on Samuel Bjørkin dekkari minä matkustan yksin. Kuulin Bjørkista ensimmäisen kerran vasta hänen toisen romaaninsa ansiosta, jonka mainoksia näkyi viime vuoden loppu puolella vähän joka paikassa. Yölinnun hankittuani tajusin, että täytyyhän kirjailijan esikoisteos lukea ensin, minkä takia päätinkin tarttua tähän teokseen. [postaus sisältää osittaisia juonipaljastuksia, ei kuitenkaan mitään, mikä pilaisi lukukokemuksen, mikäli et vielä kirjaa ole lukenut.] 

Kaikki alkaa kun norjalaisesta metsästä löydetään puuhun ripustettuna 6-vuotiaan tytön ruumis. Tyttö on puettu nukenmekkoa muistuttavaan mekkoon, hänellä on koulureppu selässään sekä kaulassa lappu, jossa lukee "minä matkustan yksin". Tapaus herättää paljon huomiota, minkä takia pikkukaupunkikomennuksella ollut Holger Munch kutsutaan takaisin Oslon poliisiin. Hän kuitenkin uskoo tarvitsevansa apua.

Mia Krüger on yksi niistä poikkeuksellisen lahjakkaista poliiseista, joka oli kuitenkin uransa lopettanut ja muuttanut kauas saaristoon saarelle, jonka ainoa asukas hän oli. Hän on ollut sairaslomalla jo useamman vuoden ja on päättänyt viimein riistää itseltään hengen. Munch päättää etsiä vanhan työkaverinsa Krügerin käsiinsä ja pyytää tältä apua.

He palaavat yhdessä Osloon, saavat käyttöönsä vanhan yksikkönsä sekä muutamia uusia kasvoja. Tutkimukset aloitetaan välittömästi eikä tuloksiin meinata päästä, vaikka yksiköllä onkin kaikki resurssit käytössä. Johtolankoja seurataan, avonaisia loppuja sidotaan ja uusia vihjeitä löydetään kokoajan, mikään ei kuitenkaan näytä johtavan lopullisen ratkaisun luokse. Tutkimus saa kuitenkin yllättävän käänteen, kun eräs tutkintaryhmälle tuttu 6-vuotias tyttö joutuu murhaajan kidnappaamaksi.

Vaikka dekkarin aihe kuulostaakin rankalta, ei se ollut tyypillisellä ahdistavalla tavalla kirjoitettu. Pidin kovasti Bjørkin tyylistä kirjoittaa sekä kertoa tarinaa. Kaikki palaset tuntuivat pikku hiljaa loksahtelevan paikoilleen, vaikka aluksi lukijana ajattelinkin ettei tutkinnassa ollut päätä eikä häntää. Itse tykkään juuri sellaisista dekkareista, joiden ratkaisu tai tutkimuksen suunta ei ole ennakoitavissa, tietämättömyys tuo sopivaa jännitystä peliin.

Alussa juoni lähti hitaasti käyntiin muttei se kuitenkaan haitannut ollenkaan. Hidas alku mahdollisti hahmojen pohjustuksen, joka toi runsaasti lisää väriä juoneen sen liikkuessa kovaa vauhtia kohti loppua. Noin sivun 300 kohdalla en pystynyt enää laskemaan kirjaa käsistäni, koska lopun tapahtumat vain vangitsivat minut mukaansa. Itse juonesta teki koukuttavan juuri sen intensiivisyys sekä nopeatempoisuus.

Kirjoitustyyli sekä itse dekkarin sisältö olivat yksi niistä tämän vuoden positiivisista yllätyksistä. Ehdottomasti yksi sujuvimpia tarinoita, mitä olen lukenut. Vaikka asettelu olikin melko tavallinen genrelle ominainen: muita lahjakkaampi päähenkilö, vanhempi rikostutkija, vaikea murha ja yllättävä loppukäänne ennen itse loppuratkaisua. Kuitenkaan en voi viittä tähteä teokselle antaa sen lopuksen takia. Viimeisiä sivuaja lukiessani tuntui, kuin tarina olisi hutiloidusti lopetettu. Toisaalta lopetus oli kirjaan sopiva, mutta kuitenkin liian persoonaton muuhun romaaniin verrattuna. 4,5 tähden arvoinen tämä ehdottomasti on, enkä malta odottaa, että pääsen siirtymään Yölinnun pariin!

Pienen dekkaritauon jälkeen innostuin tämän teoksen ansiosta taas paneutumaan kyseiseen genreen uudelleen. Huomasinkin iloksen, että kirjahyllystä löytyi useampi edelleen lukemista odottava dekkari, joihin taitankin tarttua välittömästi tämän jälkeen.

Oletko lukenut Samuel Bjørkin kirjoja? Tykkäsitkö?



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dylan Geick - Early Works

Leslie J. Nicholls - This Disunited Kingdom

J.M. Ilves - Viiden sormen harjoitus